Lukivaikeuksien kanssa voi pärjätä.
Tässä naisessa on virtaa! Heidi Roinisen kanssa ei toimittaja ole saada suunvuoroa – niin paljon asiaa lempääläläisellä riittää. Puhumme etupäässä lukivaikeuksista, joiden parissa Roininen työskentelee, mutta myös väsymättömän oppijan elämän varrelle mahtuneista opinnoista ja työprojekteista.
Heidi Roinisella on omakohtaista kokemusta oppimisvaikeuksista. Hän lopetti aikanaan lukion kielten opiskelun muututtua kohtuuttoman hankalaksi. Syyksi selvisi kilpirauhassairaus, joka verotti toimintakapasiteettia.
”Itsetuntoni romahti, kun asiat eivät enää jääneetkään mieleen, sillä ennen olin kuulunut luokan parhaisiin oppilaisiin”, Roininen muistelee. ”Siihen aikaan ei ollut esimerkiksi klinikkaluokkia.”
Ammattikoulussa Roininen opiskeli metallilinjalla piirtäjäksi. Matka jatkui myös muun muassa mainontaa opiskelemaan, virastotyöhön, yrittäjäksi, sijaisuuksia tekemään kauppaoppilaitokseen ja kuvaamataitoa opettamaan yläasteelle.
Erilaista opetusta erilaiselle oppijalle
Aikuisiällä oli yliopisto-opintojen vuoro. Heidi Roininen suuntasi Jyväskylän yliopiston avoimeen korkeakouluun suorittamaan kasvatustieteen approbatur-opintoja.
Nykyään Roinisen sydän taas kuuluu vokologialle eli puheopille, jota hän lukee Tampereen yliopistossa. Gradukin on työn alla.
”Ala vei mennessään niin, ettei paluuta enää ollut!” Roininen hehkuttaa. ”Opinnoissa riitti haastetta. Olen aina kiinnostunut kaikista monimutkaisimmilta tuntuvista asioista, kuten tässä tapauksessa puhetekniikasta ja äänenkäytöstä. Halusin tietää, miten ääni syntyy.”
Yliopisto-opiskelu ei tuntunut aina helpolta.
”Välillä en ymmärtänyt mistään mitään”, Heidi Roininen myöntää. ”Tulin akateemiseen maailmaan ihan umpimetsästä, mutta en antanut sen haitata itseäni.”
Lisäksi Roininen on puuhastellut niin kuvataide- kuin teatteriryhmienkin kanssa.
”Niin, kouluttauduinhan minä jossain vaiheessa lapsi- ja nuorisoteatteriohjaajaksikin!” energiapommi muistaa nauraen. ”Siellä taisin törmätä ensimmäistä kertaa erilaisiin oppijoihin. Lukipulmat ja hahmotusvaikeudet kuitattiin kuitenkin niissä piireissä usein vain taiteellisena temperamenttina.”
Roininen huomasi, että kuvataide- ja teatterialalla lukiongelmista kärsitään paljon. Taiteilijoiden hallitseva työväline on usein oikea aivolohko tunteineen ja globaaleine, suurine kokonaisuuksineen. Vierasperäiset sanat sekä kirjain- ja numerosarjat vaikkapa lomakkeissa taas tuntuvat monista hankalilta. Opetus meneekin parhaiten perille keholla kokemisen kautta. Suomen Teatteriopistossa puhetekniikkaa opettava Heidi Roininen siirtyy nykyisin teorian luennointiin vasta juuri ennen tenttiä kun kaikki asiat on ensin oivallettu oman kehon ja äänen kautta. Tulokset ovat hyviä.
”Opetustilanteessa opettajan täytyy olla aina hereillä ja aistia, mitkä opetuskeinot kyseiselle ryhmälle sopisivat. Minunkin on aloitettava opetushommat aina puhtaalta pöydältä ja keksittävä erilaisia, tietyille oppilaille sopivia opetustapoja. Siksi työni ei koskaan kyllästytä minua!”
Tukea vertaisryhmistä
Oppimisvaikeudet alkoivat kiinnostaa Roinista tämän törmättyä Tampereella TYT:ssa opiskellessaan lukihäiriöstä kärsivään aikuisopiskelijaan, joka pyysi Roiniselta apua. Nainen puhui jäsennellysti, älykkäästi ja asiallisesti, mutta hänen kirjoituksistaan oli vaikea saada selvää. Roininen alkoi valmistella aiheesta aikuiskasvatuksen proseminaarityötä ja tutustui Pirkanmaan erilaiset oppijat ry:n jäseniin.
”Tajusin vähitellen, että tässä on kysymys isosta asiasta.”
Proseminaariesseen valmistuttua Tampereen työväenopiston apulaisrehtori Taina Törmä pyysi Roinista lukikurssin vetäjäksi ja luki-tutorkoulutukseen Turun lukitukikeskuksen ja RAY:n projektiin. Nyt hän vetää aikuisten lukikuntoutusryhmiä Tampereella ja Valkeakoskella ja kehittää Lukitori-palvelua Sampolan kirjastossa opetusministeriön rahoittamassa projektissa.
Vertaisryhmät ovat lukivaikeuksia poteville mainio tuki. Kohtalotovereille avautuminen helpottaa kummasti.
”Itse saan ryhmäläisiin todellisen kontaktin juuri oman taustani avulla”, Heidi Roininen kuvailee. ”Tiedän sen tunteen, kuinka tietyillä oppitunneilla koulussa henki meinasi loppua. Lukihäiriöisten taustalta löytyy usein hurjia elämänkohtaloita. Toisinaan nuorillakin on todettu lukihäiriö vasta psykoosin kautta. Nämä ovat herkkiä asioita.”
Lukipulmat ovat luultua yleisempiä myös yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Roinisen mukaan niihin ei kuitenkaan ole pureuduttu vielä tarpeeksi tehokkaasti. Lukivaikeuksista kärsivällä voi gradun kirjoittaminen tuntua ylitsepääsemättömältä. Myös kirjatenttien rajoitettu aika voi ahdistaa ja hidastaa opintojen etenemistä.
”Suomessa ei ole varattu resursseja esimerkiksi suullisten tenttien järjestämiseen”, Roininen pahoittelee. ”Niillä palveltaisiin suurta joukkoa.”
Lukivaikeuksista kärsivä kohtaa hankalia tilanteita myös työelämässä. Kokouksen sihteeriksi joutuminen tai tärkeän sähköpostin laatiminen voi olla kauhun paikka. Lukihäiriöisen ammattitaito ja pätevyys voidaan asettaa perusteettomasti kyseenalaiseksi.
”Kun näihin ongelmiin paneudutaan, työntekijän elämä helpottuu ja sairaspoissaolotkin tutkitusti vähenevät”, Roininen kertoo. ”Työnteko muuttuu mielekkääksi, kun ei ole tarvetta peitellä ongelmaansa. Työtoveri voi esimerkiksi auttaa sähköpostin oikolukemisessa. Arkea voi sumplia monin tavoin. Tärkeintä on hahmottaa, että lukivaikeudet eivät ole missään yhteydessä älykkyyteen.”